18.04.2008

Huhuu! Hello!

Hengissä ollaan! Ristus notta sanon. ... En tiedä mistä aloittaisin. Vuoden, korjaan yli vuoden aikana paljon on tapahtunut ja tuntuu taas, että aika kiirii niin nopiaan, niin nopiaan, että itse ei alkuunkaan pysy enää mukana. Noh. Kiteytetään ensin pakettiin vuosi 2007. Jotenkin pysyttiin ajan hermolla, tsempattiin bändin kaa. Mentiin sinne tänne, niinkuin oikein on. Kuu biisi yllätti minutkin ihan puun takaa. Hienosti jaksoi biisi kannatella levyä ensimmäisestä julkaisustaan asti. Toki hyviä sinkkuja tuli perästäkin, soivat ja saivat mukavaa palautettakin, mutta jotain vain tapahtui, että Kuu jyräsi. Olen siitä toki onnellinen. Tuollaista ei tapahdu montaa kertaa artistin uran aikana.. luulisin.

30-vuotis synttäritkin oli. Miehessä aivan selvää ukkoutumista havaittavissa, ukkoutuminen lähinnä positiivisessa merkityksessä ja huomiointi, etten enää ole yhtä vekkuli ja sitkeä sissi riennoissa kuin ennen. Tuli oma äänentoisto- ja valokalusto, saatiin tuoretta ja erittäin ammattitaitoista äänentoisto ja valohemmoa kehiin. Kuljetuskalusto vaihtui tilavampaan. Uskoa tulevaan ja uskoa siihen, että tulemme viihdyttämään teitä keikoilla vielä monen monta kertaa. Ehkä tää mun katkonainen teksti on nyt sellaista "ajatuskatkoja" EP:tä. Ei oikein tiedä miten kronologisesti pystyis kaiken tän kertomaan. Pakataan nyt vaikka tämä niin, että vuosi 2007 oli meille oikein hyvä vuosi. Levy liikahti mukavasti, saatiin uusia rekkaantuneita faneja, jotka näkivät mun musassa ihan uusia puolia ja mahdollisesti artistillisessa uskottavuudessa ehkä jotain muitakin syvempiä ulottuvuuksia.

Me tehtiin poikien kanssa levy. Halusinkin toteuttaa tämän neljännen levyn täysin eri tavalla kuin tuon "Yhden lauseen miehen". Kokonaisvisiosta ei suunnitteluvaiheessa ollut vielä sen tarkempaa käsitystä, kuin, että äänitetään orkesterin voimin, tuodaan levylautaselle meidän live-soundi, kunnioitetaan perinteitä, myös äänitysformaatissa ja noukitaan se "meidän" oikea sointi ja soundi sieltä esiin. Hyvät biisit on hyvän levyn ja kokonaisuuden suurin edellytys. Sieltä löytyy niin omaa kuin muidenkin hienojen säveltäjien ja sanoittajien tuotoksia. Tärkein mulla on se, että itse pystyn allekirjoittamaan sen mitä laulan ja haluan esittää. Ensimmäiset 4 biisiä äänitettiin Sundqvistin Mikan pajalla marraskuussa ( MSL Studio ) ja aloitettiin kokeellisesti olisiko tässä se viisastenkivi käännettäväksi.

Studiotyöskentely oli sopivan mutkantonta ja hedelmällistä puhumattakaan lopullisesta soundista. Kuunneltiin pitkänlinjan kaverin muistelmia ohessa vuosien varrelta Juice ja Popeda sessioista mm., ja naurettiin vatsat kippurassa. Sessiopäivä mukavasti katkaistiin Kihniön Teboilin ikkunapöydässä lounasaikaan, noin puoli kaksi iltapäivällä. Kyllä siinä oli kylänmiehillä ihmettelemistä kun risupartainen Idols-friikki ja kansantaiteilija Sundqvist istuvat saman pöydän ääressä. Vetävät kokonaisia perunoita, karjalanpaistia ja maitoa! Voisinko sanoa, että varmaan ilmestys.

Levy-yhtiöltä saatiin hyvää palautetta ja hyväksyntä musiikillisille valinnoille näiden neljän biisin osalta, myöskin kiitosta ja hämmennystä myös tekotavasta ja meidän ahkeruudestamme. Niillä eväillä sitten sanoin Mikalle, että eikös äänitetä ne loputkin rallit sun hoteissa. Mitä turhaan säätää sen enempää. Yhteistyö toimii, jälki on priimaa vaikka hyvää yritetään. Positiivista kaikua sai myös skeban ehkä suurempi ja vallitsevampi osuus arrauspuolessa. Mikäs siinä vetäessä, kun soitto maistui ja soundit parhaat mitä ikinä olen narulle saanut. Meillä kaikilla oli toki oma soitinkalusto mukana, jotta saataisiin se meidän livesoundi aikaiseksi. Myös suurta ihailua sai osakseen meidän Masan -68 Hammond B3. Kuten myös meikän Vibrolux Fender vuodelta -79. Kokeiltiin viittä eri mikrofoonia ja kombinaatioita niistä. Pitkän haeskelun jälkeen päädyimme mikityksessä basarimikkiin ja Neumannin U 89:siin. Ihan pieni hipaisu miksutuksissa lisää 500 hertsin aluetta ja se oli siinä. Ei sen enempiä säätöjä.

Levyyn olen erittäin tyytyväinen. Meillä on hieno pakkaus perinteitä kunnioittaen soitettuja ja äänitettyjä biisejä, raikas tuulahdus jotain aivan uutta levylautaselle Wickholmin repertuaarissa. Kaveri-biisi on lähtenyt hienosti soimaan ja luulisin, että biisin elinkaari tulee jatkumaan vielä tuleville vuosille. Levyltä löytyy myös monia muita potentiaalisia hitti-ehdokkaita. Niitä kauniita ballaadejakaan emme ole unohtaneet, mutta sitä kagofoniaakin, uskokaa tai älkää.. sitä meidän liveasetelmaa ja dramaturgista kaarta on levyllä yllin kyllin. Jatketaan tällaisella setupilla tästä eteenpäin. Täytyy sanoa, etten itsekään millään malttaisi odottaa levyn ilmestymistä. Aivan niinkuin silloinkin, kun olin teini-ikäinen. Aina kun mieliartistiltani tuli uutta matskua, minä olin sitä ensimmäisenä odottamassa, heti ilmestymispäivänä. Jotenkin salaa toivon, että ehkä joidenkin teistä fiilarit ovat samanlaisella tasolla ja potikannupit samanlaisessa asennossa.

Yritän nyt kirjoitella tänne useammin ja ottaa arjen kiireen keskellä tämän päiväkirjan ihan itselleni mukavana rutiinina. Täytyy kyllä myöntää, että liikaa ollut kaikkea häsäkkää ja en nyt tarkoita tällä pitkiä keikkarundeja, kaikkea muuta sidonnaisuutta. Oikein mukavaa kevättä teille kaikille. Moottoripyörät esiin ja nautitaan kevään tuoksuista ja uuden alusta. Nyt on sen aika.

sydämellisin terveisin